Sano vain kaksi kertaa
Yksi auktoritatiivisen vanhemmuuden parhaita vinkkejä on, ettei lapselle suunnattua ohjetta kannata toistella enempää kuin kaksi kertaa. Ensin varmistat, että lapsi kuuntelee ja annat ohjeen. Tämän jälkeen voi vielä pienen prosessointihetken jälkeen muistuttaa uudelleen. Jos lapsi ei toimi, vanhempi toimii. Esimerkkejä löydät vielä postauksen lopusta.
Miksi kannattaa ohjeistaa vain kahdesti?
Lapsi oppii olemaan ottamatta ensimmäisiä kertoja vakavasti, jos vanhempi toistaa itseään ja ohjettaan loputtoman monta kertaa ja lopulta hermostuu. Lapsen aivot eivät enää rekisteröi kivalla äänensävyllä sanottua ohjetta ja oppii odottamaan vanhemman turhautumista, jolloin kokee ohjeen merkitykselliseksi. Lapsi ei myöskään ehkä koe vanhemman sanomisilla olevan merkitystä.
On tärkeä herättää aluksi lapsen huomio, että lapsi varmasti kuulee ja ymmärtää ohjeen. Sen sijaan että huikkaiset ohjeen ohi mennen itse keskittyen johonkin muuhun, mene lapsen luo, katso silmiin ja varmista, että lapsi kuulee ohjeen. Voit herättää lapsen huomion laulamalla lapsen nimeä, taputtamalla, koskettamalla tai kutsumalla lasta luoksesi jämäkästi tai leikin varjolla. Kun olet maksimissaan kaksi kertaa ohjeistanut ja lapsi ei toimi, toimi itse! Esimerkiksi jos olet ohjeistanut lasta pukemaan eteiseen, kerro lapselle, että menette yhdessä ja nostat lapsen pukemaan. Tämän jälkeen voit visailla lapsen kanssa siitä, mitähän ensimmäisenä täytyy pukea. Kun toimit itse ajoissa proaktiivisesti, omat hermotkaan eivät pääse kiristymään niin helposti.
Kannattaa myös muistaa, että mitä pienempi lapsi sitä enemmän yleensä lapsi tarvitsee aikaa prosessoida annettua ohjetta. Tarjoa siis esimerkiksi ainakin 10 sekunttia aikaa käsitellä annettua ohjetta. Mieti myös millaisessa tilanteessa annat ohjeen. Jääkö lapsella jotakin kesken? On aikuisellekin todella epämiellyttävää keskeyttää tv-ohjelmaa, jos jäljellä on 5 minuuttia ohjelmasta tai laittaa puhelin sivuun juuri kun on lähettämässä viestiä ja kirjoitus on kesken. Onko lapsella jokin hyvä leikki kesken? Jos vain mahdollista, anna lapsen touhuta loppuun tai anna ennakkovaroituksia siitä, että toiminta täytyy pian lopettaa. Lapselle voi ottaa käyttöön myös ajastimen, josta näkee konkreettisesti koska käytettävissä oleva aika loppuu.
mitä on auktoritatiivinen kasvatusote?
Kyse ei ole autoritatiivisesta tai kovasta vanhemmuusotteesta. Aukrotitatiivinen vanhemmuus allekirjoittaa vanhemman auktoriteetin, mutta vanhempi ohjaa lasta responsiivisesti. Vanhempi on lempeän jämäkkä, joka asettaa selkeitä rajoja, toimii johdonmukaisesti ja kuuntelee lasta. Vanhempi ei kuitenkaan luovuta vastuutaan lapselle ja tekee lopulta päätökset. Vanhempi ei myöskään pelkää lapsen reaktioita, yritä olla aina kiva, mutta toimii rakkaudesta käsin ja lasta kuunnellen. Useinmiten on myös hyvä kehitystasoisesti kertoa lapselle syyt kieltoihin ja rajoihin.
Auktoritatiivista vanhemmuutta pidetään laajasti tutkimusten valossa yhtenä lapsen kehityksen kannalta parhaista kasvatusotteista (Baumrind, 1967; Dardling & Steinberg, 1993).
Miten hyödyntää vinkkiä taaperoiden ja leikki-ikäisten nukkumaanmenossa?
Pienen lapsen kehityksessä keskeistä on
turvallisten rajojen testaaminen
ennakoitavuuden tarve
itsemääräämisoikeuden nälkä
Kun ohje sanotaan vain kahdesti, ja sitten toimitaan, lapselle välitetään tärkeää viestiä: Rajoja saa kokeilla, mutta vanhempi pitää ne turvallisina. Lapsi ei jää yksin valintojen ja (toisinaan päättömien) halujensa kanssa. Vanhempi ei myöskään uppoa neuvottelun loputtomaan suohon, joka voi iltaisinkin vain pitkittää iltatoimia ja lisätä kaikkien stressiä.
Mitä voit kokeilla?
Ennakoi ja sano ohje selkeästi “ Nyt on iltasadun aika.”
Toista tarvittaessa kerran. “ Nyt mennään, nyt on iltasadun aika.”
Toimi, älä neuvottele loputtomiin. Ota lapsi hellästi syliin ja siirtykää paikkaan, jossa iltasatu luetaan. Älä uhkaile, vaan pidä vain kiinni rajasta.
Pieni lapsi ei kykene vielä säätelemään tunnetilojaan itsenäisesti. Siksi struktuuri ja toisto voivat auttaa nukkumaanmenon haasteissa. Liian monet ja liian usein toistettu ohje voi olla lapsesta kuormittavaa. Suosittelen myös toimimaan itse ajoissa, ennen kuin omat hermot alkavat kiristyä. Näin on helpompi säilyttää nukkumaanmenon hetket ilman ylimääräistä draamaa.
Ohjaus voi olla myös toiminnallista, eikä pelkkiä sanoja. Voit näyttää yöpukua tai kirjaa, sammmutella valoja, tehdä arvailuleikkejä, käyttää kuvatukea tai leikkiä apuna. Unilelu tai vanhempi voi alkaa jo haukotella. Tai leikkimielisesti esittää miten paljon hammasharja painaa, kun turautat siihen hammastahnaa? Et ehkä jaksa pitää sitä kädessä, joten hampaat on harjattava nopeasti. Testattu juuri, nauratti kaikkia ja toimi hyvin!
Jos lapsi ei malta pysyä sängyssään, voi miettiä onko jotain muuta, miten nukkumaanmenoa voisi helpottaa. Onko hyvin aktiivinen lapsi saanut tarpeeksi aikaa purkaa energiaa tai olisko sensorisesta stimulaatiosta apua aistisäätelyyn? Toisinaan ulkoilu ja monille erityisesti keinuminen illalla voivat olla aktiviteetteja, jotka tukevat nukahtamista. Sängyssä vanhempi voi kokeilla hieroa ja painella lapsen jalkoja ja käsiä ja näin auttaa löytämään rentoa olotilaa, mitä nukahtaminen vaatii. Monille myös äänellä on rauhoittava vaikutus. Kokeile äänikirjaa jo sänkyyn siirtyessä!
Baumrind, D. (1967). Child care practices anteceding three patterns of preschool behavior.
Darling, N., & Steinberg, L. (1993). Parenting style as context: An integrative model.