nukkumaanmenon haasteet eri ikävaiheissa
Nukkumaanmenon vaikeudet näyttäytyvät lapsen eri kehitysvaiheissa eri tavoin. Haasteet voivat kuormittaa perheitä suurestikin ja ohjeet voivat olla kirjavia. Nugguun metodeissa ei lähtökohtaisesti nähdä vanhemman läsnäoloa ja avustusta ongelmallisena, vaan ymmärretään, että vauva ja pieni lapsi tarvitsee vanhemman kanssasäätelyä myös nukahtamiseen. Tämä ei tarkoita etteikö vanhempijohtoisia muutoksia saisi tehdä, mutta lapsen yksilöllisyys otetaan huomioon unimuutoksia tehtäessä.
VASTASYNTYNEET (0-3kk)Pieni vastasyntynyt ei vielä erota yötä ja päivää, sillä sirkadiaaninen rytmi alkaa kehittymään ensimmäisten kuukausien aikana. Unta ohjaa aluksi pääosin unipaine, jota kertyy valveilla ollessa. Vastasyntyneen nukahtamista voi tukea tarjoamalla fyysistä läheisyyttä esimerkiksi sylin tai syötön avulla. Ei siis ole tarvetta murehtia siitä, jos vauva nukahtaa aina rinnalle. Se on etenkin pienelle vauvalle hyvin normaalia. Syömisen aikana erittyy unta tukevia hyvänolonhormoneja ja mikäli unipaine on korkealla, nukahtaminen on todella luonnollista syömisen yhteydessä. Vauvaa ei tarvitse välttämättä havahduttaa röyhtäytykselle.
Vastasyntyneelle on normaalia herätä syömään tiheästi. Havahtumisella unesta herkästi on vauvaa suojaava vaikutus. On myös normaalia odottaa, että vastasyntynyt tarvitsee jatkuvaa vanhemman tai hoivaajan läheisyyttä, vaikka se voi olla hyvin intensiivistä. Vauvojen unentarpeissa on isosti eroja ja ei kannata huolestua, jos oma vauva nukkuu esimerkiksi vähemmän kuin ystävän vauva.
VAUVAT (4-12kk)Vauvan vuorokausirytmi ja oma melatoniinin tuotanto alkaa käynnistyä. Unen pääpaino alkaa siirtyä enemmän yöhön ensimmäisten kuukausien jälkeen. On hyvin normaalia, että vauva tarvitsee edelleen vanhemman avustusta nukahtamiseen. Siihen kuinka paljon ja millaista tukea vauva tarvitsee, vaikuttaa muun muassa vauvan temperamentti ja sensoriset tarpeet.
Vauvan unta ohjaa nyt sirkadiaaninen rytmi ja unipaine. Unipaineen on oltava tarpeeksi korkealla, jotta nukahtaminen on mahdollista. Unentarpeet vähenevät hiljalleen ja vauvan hereilläolojaksot kasvavat. Mikäli vauva ei meinaa nukahtaa unille, ota nukutuksesta taukoa ja yritä myöhemmin uudelleen. Näin välttyy helpoiten siltä, että nukutushetkiin alkaisi liittyä turhautumista, vanhemman tai vauvan osalta.
Toisinaan sensomotorisen stimulaation puute sekoitetaan vauvan yliväsymykseen. Vauva ei nukahda, mutta vaikuttaa väsyneeltä. Tämä voi johtua siitä, että on aika kokeilla vaihtaa maisemaa ja ruokkia vauvan aisteja. Ulkoilu vauvan ollessa hereillä on tosi hyvä tapa lisätä sensorista stimulaatioa päiviin. Päiväunen vähennyttyä yöunillemeno voi alkaa aikaistumaan. Vältä kuitenkin aivan liian aikaisia yöunillemenoja, sillä unipaine ei välttämättä riitä kattamaan koko yötä ja aamut voivat alkaa turhan aikaisin perheen rytmiin nähden.
TAAPEROT (1-3v.)Tarvittava unimäärä vähenee jälleen ja taaperot jättävät päiväunia pois eri tahdissa, jonka seurauksena voivat yöunille menotkin aikaistua ja helpottua. Testaile sopivaa nukahtamisaikaa ja muista, että voi vaatia 1-2 viikkoa, että keho tottuu uuteen rytmiin ja vähempään päiväunimäärään. Toisinaan on tarve rajoittaa lapsen päiväunia ja niiltä voi joutua herättämäänkin. Nämä siirtymävaiheet eivät aina ole kovin helppoja.
Taaperoikäinen alkaa testaamaan rajoja ja omaa tahtoaan luonnollisen itsenäistymiskehityksen myötä. Tarjoa taaperolle mahdollisuuksia tehdä asioita itse. Tämä on tehokas keino tukea lapsen orastavia toiminnanohjaustaitoja. Kuvatuki voi olla hyvänä apuna, kun harjoitellaan iltarutiineja, jotka vauvavuoden jälkeen korostuvat enemmän.
Voit edelleen tarjota lapselle tukea nukahtamiseen. Toiset tarvitsevat vanhempaa jo vähemmän ja toiset enemmän. Kuulostele lapsen kykyjä ja tarpeita. Nukahtamista voi kokeilla helpottaa hieromalla jalkoja tai silittämällä lapsen selkää. Myös äänikirjan kuuntelu voi alkaa toimia, kun halutaan siirtyä kohti itsenäisempää nukahtamista.
LEIKKI-IKÄISET (3-6v.)Suurella osalla päiväunet ovat jo jääneet pois tai ne usein jäävät viimeistään esikouluikään tultaessa. Toiminnanohjaustaitojen harjoittelu on tärkeä osa lapsen itsenäistymiskehitystä. Lapsi kuitenkin tarvitsee vielä aikuisen säätelytukea esimerkiksi pelkoihin, jotka voivat vaikeuttaa lapsen nukahtamista.
Kuvatuki sekä sosiaalisen tarinan käyttö voivat olla toimivia keinoja tukea lapsen omaa toiminnanohjausta ja helpottaa esimerkiksi viivyttelyä nukkumaanmenon hetkellä. Toisinaan nukkumaanmenoon voi alkaa rutinoitua liiallista viivyttelyä, kuten jatkuvia vessareissuja, janoa tai nälkää. Tai vielä se yksi satu. Vanhemman tehtävä on kuitenkin olla tarkkaavainen rajoista ja pysäyttää liiallinen viivyttely. Tämä voi johtua esimerkiksi eroahdistuksesta. Vanhempi voi kokeilla olla lapsen vierellä nukahtamiseen asti tai auttaa lasta aluksi rauhoittumaan petiin vaikka hieromalla lapsen jalkoja. Tämän jälkeen voi kokeilla auttaisiko esimerkiksi äänisatu nukahtamiseen tai oven jättäminen raolleen.
Kokeile tarvittaessa myös nukkumaanmenon väliaikaista myöhentämistä. Näin lapsi on väsyneempi nukahtamisaikaan ja nukahtaminen voi käydä nopeammin. Kun nukahtamiseen alkaa assosioitumaan myönteisiä kokemuksia siitä, että nukahtaminen on helppoa, voi vähän kerrallaan tarvittaessa aikaistaa nukkumaanmenoa.